Eerikkilä odottaa taas ensi viikolla eli pitää saada edellinen jakso tänne 😀 Haluan kuitenkin kirjoittaa jotain lähijaksoista koulutusta myöhemmin pohtiville. Ja toki itsellekin muistoksi. Tosiaan tässä koulutuksen edetessä en pidä tätä enää yhtään niin ”helppona” kuin alussa: onhan nämä lähijaksot aika raskaita niin fyysisesti kuin uuden oppimisenkin kannalta. Nyt on kuitenkin tullut sellainen ahaa-elämys ja ”oma juttu” ehkä vielä löytyy 😀

Ensimmäinen päivä meni elämysliikunnan parissa. Otin valinnaisaineeksi liikunta- ja ohjelmapalvelut, koska olen kiinnostunut luontoliikuttamisesta ja pienempien yritysten TYKY-päivistä. Olen tosiaan myös aktiivisesti mukana Turun Yrittäjien toiminnassa ja pienet ja pk-yritykset ovat lähellä sydäntäni. Nyt esimmäsienä päivä keksimme leikkejä ja saimme testailla niiden toimivuutta. Osa toimi ja osa ei… Liian kilpailuhenkiseksi kun homma ei saa mennä 😀 Oli hyvä huomata tämä ihan käytännössä.

Ilta oli synkkä ja myrskyinen mutta toki aantouintia oli tarjolla. Eerikkilä on ihana paikka! Suosittelenkin tätä lämpimästi sporttilomien viettoon 🙂

Yleensä meitä ei vapaa-ajalla hemmotella mutta tällä kertaa me tulevat elämysliikkuttajat olimme tulleet koululle päivää aiemmin ja seuraavana aamuna oli omaa aikaa! Nukuimme normaalia pidempään ja lähdin kämppikseni Tiian kanssa lenkille. Olin varautunut Turun jäätilanteen mukaan tavallisilla polkutossuilla, joten juoksusta ei tullut mitään, täällä polut olivat vielä umpijäässä. Nautimme sitten upeasta säästä lähimetsässä kävellen.

 

Ja sitten olikin rentoiltu jo tarpeeksi, edessä oli kahden päivän mittainen vesiliikunnan ohjaajakoulutus. Fyysisesti erittäin rankka mutta myös todella mielenkiintoinen! Perinteinen vesijumppa ei ole minun juttuni mutta vesijuoksu ja vesitreeni… Mieluusti teen näitä asiakkaideni kanssa.

 

Viimeinen päivä olikin sitten vähemmän raskas fyysisesti mutta aivot joutuivat hommiin  senkin edestä! Opettajana huikea MIka Pihlman ja aiheena liikuntavammat.

Olen ollut myös kiinnostunut anatomiasta ja liikkeestä, siksi hieman ”salaa” hainkin hierojakoulukseen. Pääsin oppisopimuksella Turun Hieronta-Akatemiaan, jossa Pihlmankin on opettajana. Nyt onkin sitten edessä tiukkaa opiskelua kohti hierojan ammattitutkintoa. Sen suoritettuani minusta tulee koulutettu hieroja. Jipii! Ja mikä parasta: tämä koulu on ihan naapurissa! Täytyy myöntää, että siinä suhteessa LATin/ Eerikkilän loppuminen on helpotus.