Nämä ”kotikisat” ovat vähän tylsiä, mutta toisaalta niihin on kovin helppo osallistua 😀 Aamulla olin töissä, iltapäivällä juoksukuteet niskaan ja kaveri nappasi mukaan matkalta. Jonot Ruissaloon olivat pitkät mutta parkkeeraus on järjetty todella hyvin eli jono kulki nopeasti. Sillan kupeesta olikin ilmainen linja-autokuljetus juoksijoille. Viime hetken normaalit panikoinnit ja ilmoittautumisen katumiset kuuluivat taas asiaan mutta on se starttipyssyn ääni erikoinen: sen jälkeen juostaan! Tarjolla Ruissalossa on 10 km ”Ruisriikki” ja puolimaraton ”Ruisrääkki”.

Tämä oli ns. viimeinen kova treenini ennen parin viikon päästä olevaa maratonia ja kysyin koutsilta (Turun Urheiluliiton Pekka J. Lehtinen) mihin tahtiin tätä kannattaisi yrittää juosta. Odottelin siis jotain 7 min/km tahtia (loppuaika about 2:30) mutta koutsi totesi, että kutosen tahti onnistuu kyllä. Olin tosin vähän epäileväinen. Paniikissa vielä kyselin viime hetkillä mikä on paras keino seurata tahtia ja juuri ennen starttia sain vastauksen (Pekka oli toimitsijana samassa kisassa), että ”fiilis”. Nauratti 😀 Sää oli ideaalinen: 14 astetta ja pilvistä, ei sadetta.

img_7927

No starttipistoolin pamaus sai ajatukset pois epäolennaisesta ja huomasin kellottavani kutakuinkin kutosen kilsoja. Ei paha, varsinkaan kun olo oli mitä mainioin. Alussa moni kirmaili ohitseni mutta en välittänyt asiasta: olo hyvä, tossu kevyt ja kellokin näytti ihan sopivia tahteja. Ihania ystäviä oli usempikin kannustamassa ja koutsiinkin tuli ”törmättyä” useamman kerran. Reisi oli vaivannut ennen kisaa ja loukkaantumisiin ei ollut tulevan maratonin takia varaa, joten seurasin oloa tarkasti. Olisi ollut vaikea paikka keskeyttää mutta yritin pitää sen vaihtoehdon myös auki. Kaverit varmistelivat oloani ja huutelin vastaukseksi, ettei juoksu ole ikinä ollut näin helppoa 😀 Paitsi 18 km kohdalla… En tiedä mikä henkinen notkahdus siinä kohtaa tuli, mutta pohdin ihan todella, pääsenkö maaliin! Tossu painoi ja maha sattui. Onneksi olo ei kauaa kestänyt ja pian itseluottamus olikin jo palannut 😀

Yht’äkkiä huomasin, että maaliin oli enää 2 km matkaa ja pyrähdin pieneen loppukiriin. Sain kiinni monta selkää, se on kivaa tuossa vaiheessa! Muutama ohiteltava huikkasi perään kannustuksia, vaikka kuulemma vähän epistä oli noin loppumetreillä ohitella 😀

 

Maalissakin oli tuttuja ja vaikka todennöisesti maalikameraan osui aika tuskainen ilme, oli juoksu kaikin puolin erittäin ihana! Loppuaika oli ennätykseni 2:04:28 (keskitahti 5:53) eli aika hyvin tuo koutsi minut tuntee 😉

Ehkä ensi vuonna alle kahden tunnin? Tavoitteita nyt ainakin saa olla 😀 Kiitos hyvin järjestetystä kisasta, suosittelen lämpimästi!