Sain syksyllä suoritettua myynnin ammattitukinnon (verkkokauppa ja -markkinointi) ja hyvin sujuneet opinnot saivat minut uskaltumaan myös toteuttamaan ”salaisen haaveni” liikunta-alan opinnoista 🙂 Pääsykokeet olivat keväällä ja erittäin pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen aloitin tällä viikolla opinnot Eerikkilän Urheiluopistossa. Täytyy sanoa, että nyt olen ihan_oikeassa_paikassa!
Lähipäiviä on 3 kuukaudessa ja ne asumme Eerikkilässä, tämän lisäksi saamme (paljon) etätehtäviä. Tahti on kova ja opittavaa paljon. Ala onneksi kiinnostaa niin paljon, ettei opiskelu haittaa yhtään 😀 Itse tutkinto suoritetaan näyttökokein: saan ohjattavakseni niin yksilöasiakkaita kuin pienryhmänkin ja tämän lisäksi järjestän liikuntatapahtuman sekä elämyksellisen retken.
Ensimmäinen päivä meni urheiluopistoon, toisiimme ja koulutukseen tutustuen. Aikaa oli omatoimiseen liikuntaan ja illan päätteeksi oli saunavuoro.
Seuraava päivä oli ryhmäytymistä retken puitteissa mutta toki samalla kouluttajamme opettivat elämyksellisten retkien järjestämistä. Pyöräilimme, patikoimme ja meloimme kanooteilla Liesjärven kansallispuistossa. Melkoista mindfulnessiä olikin tuo patikointi juoksijalle 😀 Teki ihan hyvää välillä ihan vain nauttia luonnosta ilman mitään kiirettä!
Pyöräilyä välillä aika teknisessäkin maastossa 😀 Mutta hyvät pyörät maastossa nämä fatbiket!
Jätimme pyörät parkkiin ja jatkoimme kävellen Korteniemen perinnetilelle, jossa nautimme eväät. Nauroimme, että ryhmämme eniten käyttämä sana taitaa olla ”nälkä” 😀
Melontaa intiaanikanooteilla ja melomisen välissä LOUNAS! Melkoinen nälkä jo olikin 😀 Jälkkäriksi nokipannukahvit. Life is good!
Melominen tuotti alkuun hieman haasteita: a) oli ensimmäinen kertani ja b) ”moottorini” oli huippukuntoinen ironman 😀 Eli voimatasoissamme saattoi olla pientä epäsuhtaa. Onneksi pian huomasimme, että kun minun piti ohjata voimakkaammin, Pasin piti jättää melomatta. Eli ihan hyvin se lopulta meni, alun pienoisen siksakin jälkeen. Huh! Oli kivaa, vaikka vesi ei todellakaan ole suosikkielementtini. Melomisesta ei ole kuvia, sillä kännykkä oli turvassa, just in case 😀
Lopuksi vielä fillareilla Eerikkilään. Mahdollisimman nopeasti, koska NÄLKÄ 😀 Ruokapöydän kautta saunaan ja uimaan. Huikea päivä, josta vastasi pitkälti kouluttajamme Pasi Vesterinen Westareista.
Viimeiseen päiväämme kuului opintoja sekä polkupyöräergometritesi, jolla testattiin kestävyyskuntoa. Tulokset tulevat pian mutta ihan ok se taisi olla, kuten toki maratoonille treenaavalla pitääkin! Koutsini Pekka J. Lehtinen (TuUL) on saanut minut kyllä muutenkin ylittämään itseni.
Nyt opiskelemaan anatomiaa 😀 Hauskaa iltaa muillekin!
Millaiset pääsykokeet olivat? Mitä kaikkea piti hallita? Itse haaveilen myös liikunnan ammattitutkinnon suorittamisesta.
Ihan haastattelu oli 🙂 Etsivät sopivaa tyyppiä enemmänkin, menneisyydellä ei niin väliä. Liikunnallinen nyt toki pitää olla ja syy miksi haluaa opiskella siellä.
Ok, kiitos tiedosta. Millaiset opettajat siellä Eerikkilässä on? Onko ammattitaitoista opetusta? 🙂 Olen katsonut opintoja Vierumäeltä, mutta Eerikkilä ei ole itselle tuttu paikka.
On hyvät 🙂 vierumäki oli minulle vähän turhan hankalan matkan takana.