Kotikaupunkini ykköskisa, ainakin minulle, on Paavo Nurmi marathon. Paavolla sää voi tuttuun suomalaiseen tyyliin olla ihan_mitä_vaan, tällä kertaa pukkasi melkoista hellettä.

 

Olin tankkaillut nestettä ”aika hyvin” 😀 Kisakansliassa kuitenkin iski paniikki, kun huomasin olevani erittäin janoinen ja kirmasinkin välittömästi ostamaan vettä. Ehkä aloin muutenkin olla jo aika jännittynyt tuossa tilanteessa. Ekasta puolimaratonista (Berliinissä) oli kuitenkin kulunut jo reippaasti yli vuosi ja jotenkin siitä oli jäänyt pieni pelko päälle: olin niin kovin kipeä sen jälkeen.

 

Suunnitelmani oli lähteä 2:15 jäniksen matkaan (aikani Berliinissä oli ollut 2:28) ja jos tahti tuntuu liian kovalta, hidastaisin. Eka moka oli lähteä ihan perältä liikkelle: sain jahdata jäniksiäni monta kilometriä 😀 Tämä oli kuitenkin päätetty ja minulle oli henkisesti hirmuisen tärkeää saada ”jänikseni” kiinni. Älkää kysykö miksi 😀 Mieheni antoi hyvää vetoapua ja hän jättikin minut juoksemaan tähän porukkaan jatkaessaan itse kovampaa.

Sää oli kuuma ja useita keskeyttäjiä näkyi matkan varrella, eräs pitkään vieressäni juossut lähes pyörtyi päälleni… Seurailin oloani ja ihan hyvältä tuntui, en tosin kovempaakaan olisi päässyt. Jokaisella juomapisteellä join veden ja urheilujuoman. Reitti oli kaunis mutta minulle toki vähän ”liiankin” tuttu, lähes kotini ohi juostiin 🙂

Kisa sujui siis yllättävänkin hyvin, vaikka olikin todella hurjan kuuma sää! Pääsin maliin jänisteni perässä ja loppuaikani on 2:13:25. Olin erittäin tyytyväinen!

Ensi vuonna uusiksi 😀